Neliapilan tukkajumalatar

Edellisessä postauksessa kerroin yhdestä kokeilustani. Toinen juttu, jota halusin kokeilla, oli upotettujen merkkien väsääminen. Tähän asti tallin kirjavien heppojen  laikut on nimittäin tehty kiinnittämällä ne pohjakankaan päälle (esim. Fanta). Kirjavaa hevosrotua ei tarvinnut kauaa miettiä, koska haaveissani on jo pitkään ollut tinker -heppa. Ehkäpä siksi, koska olen puoliksi irlantilainen. Päätinpä siis harjoitella upotettuja laikkuja valmistamalla itselleni ihan ikioman tinkkerin.

Aloitin laikkujen suunnittelusta. Päätin käyttää kaavaa, jossa hepan kaula on melko suora. Suunnittelin merkit ensin kaavaan piirtämällä ja sitten numeroin ne: oikea puoli 1, oikea 2, vasen puoli 1, vasen 2, keskikappale 1 ja niin edelleen. Suunnittelussa piti huomioida, että laikut menevät nätisti kohdalleen sivu- ja keskikappaleen kohdalla. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pienen tuumailun jälkeen onnistuin hyvin :-)

Seuraavaksi valitsin kankaat: pitkäkarvaisen valkoisen ja sen kaveriksi vähän lyhyempikarvaisen ruskean. Kumpikaan kangas ei ole käsiteltävyydeltään ihan helpoimmasta päästä ja niiden leikkaamisesta syntyy valtavasti sotkua. Siksipä teinkin tämän hepan parvekkeella :-)

Tinkerin ompeluun meni huomattavasti enemmän aikaa kuin tavalliseen heppaan, koska ommeltavaa oli niin paljon enemmän. Tein kaiken ompelutyön käsin. Tässä vaiheessa ilokseni huomasin, että perusteellinen suunnittelu kannatti: laikut osuivat hyvin kohdilleen eri kappaleiden vaihtuessa. Mainiota.

Ompelun jälkeen hepo sai täytteet ja sitten alkoi työn sotkuisin vaihe: klippaus. Valkoinen kangas on tosi pitkäkarvaista, joten karvaa piti leikata reilusti lyhyemmäksi koko pään alueelta. Jätin kuitenkin hepan leuan alle pidempää karvaa, parraksi. Koska ruskean kankaan karva on lyhyempää kuin valkoisen, piti heppaa klipata myös kaulalta, mutta vain valkoisista kohdista.

Korvien ja suun kanssa en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta silmien kanssa olikin taas pakko kokeilla jotain uutta. Olin nimittäin suunnitellut hepan laikut niin, että vasemman puoleinen silmä osuu kokonaan valkoiseen kohtaan ja siksi tavallinen silmä ei näyttänyt hyvältä. Olikin siis pakko miettiä, miten saisin aikaan sievän herasilmän. Erinäisten versioiden jälkeen olen herasilmään suht' tyytyväinen.

Kolmas kokeilu, jonka tämän tinkerin kanssa tein, oli superpitkä harja. Tein sen jouhi kerrallaan, joten aikaa kului melkein kokonainen päivä. Huh huh.

En päättänyt hepan sukupuolta etukäteen vaan ajattelin katsoa ensin, miltä se näyttäisi valmiina. Tästä tuli niin sievä, että kyseessä on ehdottomasti tamma. Niinpä heppa sai nimekseen Shamrock's Rose of Tralee. Nimi viittaa irlantilaiseen kauneuskilpailuun, joka järjestetään vuosittain Traleen kaupungissa. Kerron Rosista myöhemmin lisää, nyt ryhdyn valmistamaan sille suitsia.

Tilarien hinnoittelusta

Nyt, kun ylimääräistä aikaa on ollut reilusti, olen halunnut kokeilla erilaisia uusia juttuja. Kerronpa nyt vähän yhdestä kokeiluistani, joka liittyi tilareihin. 

Yleensä teen tilareita vain harvoin, lähinnä ajanpuutteesta johtuen, mutta myös siksi, että suunnittelu on mielestäni yksi parhaista uuden hepan tekemisen vaiheista. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja valmistin tilauksesta vuonohevosen. En ole tehnyt pystyharjaa aiemmin kuin ainoastaan tallin Tin Soldier -aasille. Vuoniksen teko inspiroikin juuri siksi, että pääsin kokeilemaan pystyharjan tekoa, jouhi kerrallaan. Tätä olisin joka tapauksessa kokeillut jossain vaiheessa. 

Vuonis valmistui yhdessä viikonlopussa ja matkusti uuteen kotiinsa saman tien. Hepo jäi nimettömäksi. Jos se olisi jäänyt Neliapilan talliin, olisi nimeksi tullut Shamrock's Norwegian Wood. Ehkä teen sen nimisen heposen joskus myöhemmin. Tein vuonikselle myös riimun ja suitset. Tilauksessa (jahinnoittelussa) oli suunnitelmissa vain perussuitset, mutta inspiraation johdosta vuonikselle valmistuikin erikoissuitset pehmeästä, tummanruskeasta aidosta nahasta. Niihin tuli extrana turpis alaturpahihnalla, letitetty otsapanta ja letitetyt ohjat.

Vuoniksen ja varusteiden tekoon meni kaikkiaan kolme kokonaista päivää. Jos ihan oikeasti ryhtyisin tilareita väsäämään useamminkin, pitäisi ehdottomasti hinnoittelua tarkistaa ylöspäin. Erityisesti suitsien hinta on pahasti alakanttiin. Myin nämä suitset kympillä vaikka pelkät Horzen kuolaimet maksaa useamman euron. Lisäksi jokainen pieni, hopeanvärinen solki maksa yli euron ja niitä tuli näihin suitsiin kolme. Ohjien kiinnitykseen käytetyt pikalukot puolestaan maksavat 3 euroa / 2 kpl eikä suitsiin käytetty nahkakaan ole ilmaista, eivät myöskään niitit. Pelkät suitsien aineet maksavat yhteensä siis tuon kymmenisen euroa. Koko päivän työstä jää käteen vain tekemisen ilo :-)

Yllätysponin suitset ja thiedemanit

Troublemaker sai tänään uudet suitset. Valmistin ne mustasta aidosta nahasta ja kokeilin niihin muutamaa uutta juttua. Letitetyt ohjat olen tehnyt viime aikoina kaikkiin suitsiin, näihin myös. Uusina juttuina kiinnitin ensinnäkin otsapantaan rivin timantteja. Aiemmin olen mm. Willien suitsiin tehnyt timanttiotsapannan, mutta siinä timantteja on kaksi riviä eikä alla ole nahkanauhaa. Lisäksi tein näihin otsapannan ja turpiksen väliin samanlaisen ristityksen kuin Evangelinen suitsiin, mutta nyt laitoin kaksi ohutta nauhaa vierekkäin, punoin ne keskeltä ristiin ja kiinnitiin päälle timantteja, tadaa.

Kerron myöhemmin, miten Troublemakerin ratsutus etenee. En ole vielä käynyt ponin selässä, mutta tänään olin tyytyväinen siihen, että ylipäätään sain ponille suitset päähän. Luottamus on selvästi kehittymässä. Poni on rauhallinen ja suhtautuu luonnostaan uteliaasti kaikkeen. En usko, että ratsutuksessa tai muussakaan opetuksessa on odotettavissa mitään isompia pulmia. :-)

Toinen varuste, jonka sain tänään valmiiksi, oli thiedeman -apuohjat. Näiden valmistamiseen meni kaikkiaan kolme päivää! Valtavan iso työ ja myönnän, että nyt oli pakko ihan vakavasti miettiä, miten ja mihin minkäkin piuhan kiinnitän. 

Käytin mallina Jouhetar -verkkokaupan thiedemaneja. Valmistin kaikki osat aidosta mustasta nahasta ja kiinnitin melkein kaikki osat toisiinsa käsin ompelemalla. Nyt on näpit aika pahasti naarmuilla. Nahkaa on hankala ommella vaikka käytinkin apuna sormustinta ja pihtejä. Satulavyössä (se lyhyt hihna, jolla rintaremmi kiinnitetään keppiin) helpotin työtäni sen verran, että siihen väsäsin kiinnitykset niiteillä.

Tein thiedemaneihin mahdollisimman paljon säätövaraa kaikkiin mahdollisiin kohtiin. Kuvissa ne on laitettu Savannahille, mutta säätöjen ansiosta ne sopivat mahdollisimman monelle hepalle. En todellakaan aio tehdä tallin kaikille heposille omia thiedemaneja, oli näissä niin iso homma!

Nyt Neliapilan tallissa alkaa olla melkoisen hyvä valikoima erilaisia apuohjia: gramaaneja on useammat ja lisäksi löytyy martingaalit, joustochambonit sekä thiedemanit. Ihannetapauksessa kaikkea tätä löytyisi kaikissa niissä väreissä kuin suitsiakin, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen siihen että heppojen koulutusta varten on valikoima erilaisia apuohjia.

Olen viimeaikoina väkertänyt melkoisen määrän varusteita. Ennen kesää tallissa ei esim. ollut minkäänlaisia apuohjia. Lisäksi olen kesän aikana tehnyt useammat suitset ja suuren määrän arabihevosten varusteita: näyttelyriimuja ja rintaremmejä. Seuraavaksi voisin kehitellä lännenvarusteita Fantalle ja sopivat barokkisuitset Pahis-friisiläiselle. :-)

Troublemaker edistyy

Tässä parin päivän aikana on mysteeriponi kehittynyt hurjasti. Se antaa jo koskea itseensä, ja tänään ajattelin kokeilla taluttamista metsässä. Laitoin siis uuden riimun orin päähän ja menin maastoon. Se käyttäytyikin esimerkillisesti pieniä siltaongelmia lukuunottamatta. Kuten kuvista näkyy, tänään myös siistin ponia hieman perusteellisemmin. Nyt se ei enää harjansa puolesta näytä peikolta. Ja nyt pojalle on valmisteilla suitsetkin... Lisää uutisia yllätysponista saatte myöhemmin!

Suloinen musta poni myytävänä

Sanni on myyty, mutta tänään valmistui myyntiin soma, musta poni Shamrock's Misstress of the Wind (Windy). 

Poni myydään kuvan suitsien kanssa.

Lisätietoja löytyy myytävät hevoset -sivulla.

Yllätysponin riimu

Vielä ei ole tarkoitus edes yrittää saada pikku villiponia kiinni. mutta sitten kun se aika koittaa, on ponille riimu valmiina. Se on tehty mustasta, aidosta nahasta ja turparemmi on pehmustettu. Riimun erikoisuutena on turpiksen koristetikkaukset - tällaista en ollut ennen kokeillut :-)

Mysteeriponin arvoitus ratkesi

Herättyäni soitin eläinlääkärille. Onneksi hän pääsi tulemaan paikalle heti. Hän tarkisti alueen karanneet ponit, ja totesi, ettei näillä seuduilla ole ilmoitettu karanneeksi yhtäkään ponia. Viimeisin merkintä oli viime keväältä. Siinä pyydettiin ihmisiä pitämään silmänsä auki vapaina liikkuvien ponien varalta. Toimintansa lopettaneesta ratsastuskeskuksesta oli mahdollisesti karannut shetlanninponeja metsään.

Nyt muistinkin tapauksen. Siitä oli kirjoitettu lehdessä. Ratsastuskeskus oli aikanaan ollut alansa huippu. Siellä oli erikoistuttu shetlanninponien kasvatukseen ja koulutukseen sekä shetlanninponikokoisten ratsastajien opetukseen. Talli oli voittanut useita kasvattajapalkintoja sekä ratsastuskouluoppilaiden mestaruuksia. Tallin omisti vanha mies. Toiminta oli vähitellen hiipunut, kun omistajan terveydentila oli heikentynyt. Viime talvena mies oli joutunut sairaalaan. Vasta tässä vaiheessa viranomaisille selvisi, että tallilla on vielä hevosia. Eläinlääkäri ja poliisi menivät paikalle ja löysivät pihatosta kymmeniä shetlanninponeja. Ponit olivat laihoja, takkuisia ja likaisia, mutta kuitenkin niin hyväkuntoisia, ettei niiden lopettamiseen ollut mitään syytä. Lisäksi tilalta löytyi laidun, jonka aita oli rikki. Sinilakit löysivät aivan tallin läheltä shetlanninponioriin tammoineen, mutta tarkkaa lukumäärää laitumella olleista poneista ei koskaan saatu selville.

Kimo ori ja sen kolme tammaa sekä 24 muuta ponia löysivät pian hyvät kodit, joihin ne lahjoitettiin ilmaiseksi. Kukaan ei kuitenkaan tähän mennessä ollut saanut tietää, että metsässä juoksenteli edelleen ainakin yksi shettisori... Eläinlääkäri kertoi tänään, että vanha mies oli kuollut, eikä hänellä ollut perillisiä. Mysteeriponin suhteen voitiin siis toimia vanhan sanonnan mukaan; Löytäjä saa pitää!

Eläinlääkäri lupasi huolehtia byrokratiasta, ja minä puolestani alan vähitellen totuttamaan oria ihmisiin. Eläinlääkärin mukaan poni vaikuttaa nuorelta (n.3-4.v) ja sen rakenne on hyvä, kunhan se saa lihaa luidensa ympärille. Haavat vaikuttavat pinnallisilta, ja niiden puhdistaminen toisi tällä hetkellä vain lisää stressiä oriille, joten eläinlääkäri määräsi vain antibioottikuurin tulehdusta ehkäisemään. Vielä viime töikseen lääkäri sanoi, että poni tarvitsee nimen rekisteröintiä varten, ja kysyi, tuleeko mitään juuri nyt mieleen. Mietin hetken, ja tuumasin: "Troublemaker."

Kannattaa pitää blogia silmällä, sillä mysteerisen shettisoriin tarina jatkuu vielä!

Odottamaton seikkailu

Viimeaikoina olen treenannut ahkerasti koulua ja esteitä, mutta välillä on mukava vain rentoutua rauhallisen maastolenkin parissa. Siispä kävin tänään pienellä metsäretkellä tallin luotettavimmalla maastoratsulla, Ranella. Joskus kuitenkin tavallisinkin lenkki voi muuttua todelliseksi seikkailuksi...

Olin siis ratsastamassa Ranen kanssa kohti hylättyä tallia. Ajattelin, että voisin vaikka mennä hyppäämään paikan maastoesteitä, jotka olin todennut hyväksi ollessani siellä Virkulla (Keskiyön auringon taikaa - postaus viime kesänä). Menimme rennosti käyntiä pitkin ohjin ja nappasimme välillä polun laidasta mustikoita. Yhtäkkiä Rane pysähtyi kuin seinään ja alkoi tuijottaa tiheään kuusikkoon pää pystyssä. Se ei ollut yhtään Ranen tapaista. Otin äkkiä kameran esiin, sillä ajattelin, että puskassa täytyy olla vähintään hirvi! Puskasta kuului rapinaa, ja näin vilahduksen ruskeaa karvaa. Sitten Rane hörähti lempeästi. Pidin toisessa kädessä ohjia tuntumalla ja toisessa kameraa, ja tuijotin kuusikkoa. Eläin tuli hitaasti lähemmäs. Se oli vielä oksien takana, mutta tunnistin sen olevan... poni! 

Pieni, suttuinen, liinakko poni! Rane hörähti uudelleen, tällä kertaa kannustavasti. Vähitellen poni nilkutti lähemmäs ja lähemmäs. Kauhistuin nähdessäni sen tarkemmin; ponin lautasilla ja kaulalla oli syviä haavoja, sen jalat olivat kolhuilla ja turvoksissa ja sen jouhet olivat yhtä sotkua. Se kurotti varovasti nuuhkimaan Ranea. Poni vaikutti pelokkaalta mutta uteliaata, joten koetin, lähtisikö se seuraamaan meitä. Ja lähtihän se. 

Se seurasi meitä pienen matkan päästä kotiin asti. Perillä otin Ranelta varusteet pois ja laitoin sen laitumelle. Siirryin kauemmas katsomaan tapahtumia. Poni tarkasteli Ranea puiden seasta. Pikkuhiljaa se siirtyi lähemmäksi, ja lopulta se uskaltautui aivan aidan viereen Ranea nuuhkimaan.

Jonkin ajan kuluttua vein Ranelle mysliä. Mysteerinen poni seurasi tapahtumia sivummalta. Sitä ei kannattanut edes yrittää ottaa kiinni arkuutensa vuoksi, mutta ajattelin kokeilla, menisikö se Ranen seuraksi tarhaan, jos avaisin portin. Luotin siihen, ettei Rane lähtisi mysliämpärin äärestä mihinkään. Palasin tarkkailemaan loitommalle. Eipä aikaakaan, kun poni tepasteli varovasti avonaisesta portista Ranen luo. Rane siirtyi hiukan taaksepäin, ja poni uskalsi maistaa mysliä. Kävin sulkemassa portin ja päätin, että aamulla ensi töikseni soittaisin tutulle eläinlääkärille!

 

Myyntiheppa valmis :-)

Lisätietoja myytävät hevoset -sivulta.

Pitkän tauon jälkeen: myyntihepo

Heppa on erikoisen värinen.

Neliapilan talli ei ole pitkiin aikoihin valmistanut heppoja myyntiin, mutta nyt asia korjaantuu, kun aivan lähihetkinä valmistuu erikoisen värinen, soma arabitamma.

Tammalla on pitkät vaaleat jouhet, joissa on pikkuruisia timantteja - niin pieniä, että kuviin ne eivät tallentuneet lainkaan :-)

Hepo tulee myyntiin suitsien kanssa. Ne on valmistettu aidosta, pehmeästä nahasta. Suitsien ohjat on letitetty, samoin otsapanta. Ohjien kiinnitys on tehty pikalukoilla, leukahihnassa ja turpiksessa on soljet.

Kaikkiaan Neliapilassa valmistuu vuosittain vain muutamia heppoja myyntiin. Kovin usein on käynyt niinkin, että alunperin olen alkanut väsätä hepoa myyntitarkoituksessa, mutta sitten

Suitsien osia.

Aito blondi :-)

en olekaan raskinut luopua siitä. Lopputulos on, että Neliapilan laumasta on kasvanut melkoisen suuri. Toinen selitys lauman hallitsemattomalle kasvulle on se, että olen ryhtynyt kasvattamaan mm. issikoita, suomen pienhevosia ja arabeja. Polleja olisi porukassa vähemmän, jos olisin malttanut keskittyä yhteen rotuun :-)

Tilausheppoja teen vain harvoin, koska mielestäni suurin hupi kepparin valmistamisessa on suunnittelu. Aloitan yleensä inspiroivan kankaan valitsemisesta ja teen sitten siihen sopivan kaavan sen mukaan, minkä rotuista heppaa
ryhdyn tavoittelemaan. Jouhien materiaalin ja tuuheuden mietin myös kyseiseen rotuun sopivaksi. Ja tietysti hepalle on saatava lisäksi oikeanlainen sukupuolileima eli tyttöhepasta on tultavava tytön näköinen ja poikahepasta pojan. Joskus on kyllä kieltämättä käynyt niinkin, että hepan rotu ja sukupuoli - tai molemmat - ovat muuttuneet matkan varrella ;-)

Puistoesteitä ihmettelemässä.

Tämä neiti tykkää kukkasista.

Nam nam :-)

 

Arabivarusteissa ei voi olla liikaa bling blingiä

Ohjien päät ja otsapanta.

Eilen sain valmiiksi Lilyn uudet suitset. Tein ne pehmeästä, aidosta nahasta. 

Aloitin letittämällä ohjat ohuista nahkasuikaleista. Ohjien päihin en tällä kertaa laittanut pikalukkoja, kuten yleensä, vaan tein sinne samanlaiset solkikiinnitykset kuin oikeissakin suitsissa. Otsapannan valmistin punomalla ja ompelin päät käsin lenkiksi. Olipas pipertämistä. Pelkkiin ohjiin ja otsapantaan kului yli kuusi tuntia. Mutta lopptuloksesta tuli mielestäni kaunis, joten kyllä kannatti.

Olin tutkinut erilaisia suitsimalleja, mutta lopulta kehittelin niistä oman yhdistelmän. Tämän mallisia suitsia näkyy esimerkiksi friisiläisten show -käytössä. Näistä en kuitenkaan halunnut tehdä koristesuitsia vaan tarkoitus oli tehdä arkikäyttöön sopivat suitset.

Suitsissa on muutama timantti.

Halusin mukaan suitsiin pikkuisen bing blingiä, joten ompelin turparemmiin turkooseja strasseja. Lisäksi turvan päälle tulevan ristin keskellä on timantti. Suitsien kaikki osat - myös kuolaimet - ovat irrotettavia. Ainoastaan nuo ristikkäiset nauhat päädyin ompelemaan ylhäältä kiinni otsapantaan, koska suitset olivat muutoin liian hankalat käyttää.

Ohjat ja kuolaimet ovat irrotettavat.

Kaikkiaan suitsien tekemiseen kului aikaa noin 12 tuntia. Koskaan ennen en ole tuhertanut yksien suitsien kanssa näin pitkään. Mutta kyllä nämä Lilyn suitset ovatkin nyt ehdottomasti tallin tyylikkäimmät :-)

Jatkossa voi tulla ongelmia. Miten voin enää koskaan tehdä suitsia kiinteillä kuolaimilla (yleensä en ole laittanut poskihihnoihin solkia) ja pikalukollisilla ohjilla???

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin suunnittelevani uusia näyttelyvarusteita tallin kolmannelle arabille, Pedolle (Shamrock's Jungle Beast). Eipä muuta kuin tuumasta toimeen.

Willien näyttelyvarusteet ovat lilaa sekä hopeaa, Lilyn turkoosia sekä kultaa ja Pedon väriksi valitsin vaalean vihreän, hopeisilla yksityiskohdilla.

Rintaremmi edestä.

Turparemmin helmiä ja paljetteja.

Tein y-rintaremmin koristeelliseksi kiinnittämällä siihen metallisia yksityiskohtia. Lisäksi käytin rintaremmissä koristeena paljetteja ja helmiä. Riimun sivuilla roikkuvat tupsut tein tällä kertaa valkoisesta nahasta ja hopeisista, koristeellisista helmistä. 

Riimunnaru ei näy kuvissa hyvin (se on tässä kuvassa heitetty Pedon kaulan yli), mutta se on tehty samalla tekniikalla kuin Willien ja Lilyn narut: punottu pyöreäksi neljästä ohuesta nahkasuikaleesta. Narun päässä on helmikoristeinen tupsu.

Neliapilan tallin arabit uusissa näyttelyvarusteissaan.

Tallin kaikilla kolmella arabilla (Wild Thing, Evangeline, Jungle Beast) on nyt toisiinsa sopivat näyttelyvarusteet: riimu, rintaremmi ja riimunnaru. Näistä ei bling blingiä puutu :-)

Huikea määrä uusia varusteita

Uudet suitset ja gramaaniohjat.

Neliapilan talli on täynnä heposia. Laskujeni mukaan tallissa hirnahtelee tällä hetkellä 27 heppaa. Kaikki ovat tietysti Neliapilan omia kasvatteja eli yhtäkään ei ole ostettu muualta. Koska heppoja on niin paljon, vie niiden hoito ja liikuttelu paljon aikaa. Lisäksi toisinaan, kun inspiraatio on yllättänyt, on talliin ilmestynyt huikeaan tahtiin lisää heposia. Tästä johtuen tallin kaikilla hepoilla ei tähän asti ole ollut omia varusteita ja esimerkiksi suitsia on ollut yhteiskäytössä. Nyt päätin, että tilanne muuttuu.

Varusteiden puute ei ole ollut siitä kiinni, etteikö varusteisiin olisi tarpeita. Nahkaa, kuolaimia, solkia, pikalukkoja ja muita tarvikkeita on varastossa runsain mitoin. Olen hankkinut niitä lisää aina, kun jotain sopivaa on osunut kohdalle. Ei siis tarvinnut kuin päättää, mistä aloitan.

Aloitin Jungle Beastin (Pedon) suitsista, koska ne olivat lojuneet työpöydälläni keskeneräisinä jo pitkään. Suitset oli alustavasti kiinnitetty nuppineuloilla, joten niiden kanssa ei tarvinnut tehdä enää muuta kuin vaihtaa neulat niitteihin ja 

Gramaanit, rintaremmi ja martingaali.

ommella otsapanta, ta daa. Suitset ovat valkoista, synteettistä 
kiiltonahkaa ja niissä on hopeiset yksityiskohdat sekä 
timanttiotsapanta. Bling bling :-)


Pedon kanssa on viime aikoina ollut pulmana se, että heppa ei suostu kulkemaan kunnolla muodossa vaan juoksee alta pois. Ongelma on pahentunut, kun olemme harjoitelleet vaativampia koululiikkeitä. Liikkeet Pedolla ovat edelleen superhienot :-) 

Ratkaisuksi ongelmaan päätin tehdä Pedolle gramaaniohjat, jotka ovat apuna muodon säilyttämisessä. Ne ovat löysällä silloin, kun heppa kulkee kauniisti ja oikein, mutta kiristyvät jos pää nousee tai jos turpa menee liian pitkälle eteen. Valmistin gramaanit valkoisesta nahasta ja niissä on hopeanväriset pikalukot.

Gramaaneissa ratsastajan käsissä on kahdet ohjat. Gramaaniohja kulkee kuolainrenkaiden läpi ja sen toinen pää kiinnitetään satulavyöhön. Ratkaisin kiinnityksen niin, että 

Näyttelyssä käytettävä riimunnaru.

tein Pedolle myös y-rintaremmin. Gramaaniohjien kiinnitystä 
varten siinä on erillinen metallirengas. Rintaremmi on samaa 
valkoista nahkaa kuin gramaanit.


Väsäsin y-rintaremmiin myös martingaalit. Ja jotta ne pysyvät oikeassa kohdassa, lisäsin ohjiin stopparit. Kuvassa Pedolle on 
laitettu sekä gramaanit että martingaalit, mutta oikeasti en tietenkään käytä näitä yhdessä. Toisinaan käytän apuohjina vain martingaalia, mutta vaativimmissa liikkeissä gramaanit ovat napakampi apu.

Suitsien, rintaremmin ja apuohjien lisäksi tein Pedolle vielä näyttelyissä käytettävän riimunnarun. Sekin on valkoista nahkaa ja metalliosat ovat hopean väriset. Naru kiinnitetään pikalukoilla kuolaimiin. Maastakäsittely on huomattavasti helpompaa tällä tavoin kuin pelkän riimun ja tavallisen riimunnarun kanssa.

Seuraavaksi oli Willien vuoro saada lisää varusteita.

Willien rintaremmi...

Sille valmistui ruskeasta,  synteettisestä kiiltonahasta y-rintaremmi, jossa on kullanväriet metalliosat. Lisäksi Williekin sai omat gramaanit.

... ja gramaanit.

Ruusan meksikolainen turparemmi.

Piekkaritamma Neliapilan Rusettihai oli jo pitkään ollut ilman omia suitsia. Nyt tämä puute korjaantui, kun Ruusalle valmistui suitset meksikolaisella turparemmillä. Tein ne ruskeasta, synteettisestä kiiltonahasta. Otsapanta on aitoa nahkaa ja se on letitetty. Turparemmissä on samaa nahkaa ja somisteena lila timantti. Suitsissa on irrotettavat ohjat (kuten melkein kaikissa muissakin tallin suitsissa).

Tarvikkeita varusteisiin.

Inspiraatio lisääntyi sitä mukaa, kun varusteita valmistui, joten seuraavaksi oli pakko mennä kauppaan hankkimaan lisää tarvikkeita. Soljet olivat vähissä, samoin nahkaniitit ja pikalukot. 

Kuten vasemman puoleisesta kuvasta näkyy, tarttui kaupoista samalla mukaan monenmoista muutakin tarpeellista. Loimia varten löysin ihania, neonvärisiä fleece-kankaita. Erilaisia nauhoja ostin paljon. Niissä on paljon bling blingiä ja siksipä niistä kehkeytyy näyttelyriimuja, näyttelysuitsia ja otsapantoja. Myös metalliset koristeet on hankittu näyttelyvarusteita varten. Koristeelliset nauhat sopivat lisäksi loimien viimeistelyyn, mutta loimien kanssa en nyt pidä kiirettä. Niiden aika on  syksyllä, kun sää viilenee.
  
Rane on tallin suomiputte, joka toimii mainiosti kaikessa ja toimittaa tarvittaessa myös maastomopon virkaa. Ranen varusteissa ei niinkään tarvita timantteja (vaikka niitä otsapannassa onkin) vaan tärkeintä on varusteiden käytännöllisyys. Siksi tein Ranen y-rintaremmin neonvärisestä heijastinnauhasta. Rintaremmin nahkaosat ovat valkoista nahkaa, kuten Ranen suitsetkin. Nyt ei haittaa vaikka maastolenkillä hämärä yllättäisi :-)

Valitsin Ranelle myös käytännöllisen ja yksinkertaisen apuohjan, joustochambonin. Kyseinen apuohja on kuminauha, joka menee ensin niskan takaa, sitten kuolainrenkaiden läpi ja lopuksi kiinnitetään satulavyöhön. Valmistin joustochambonin paksusta, pyöreästä kuminauhasta ja kiinnitin sen päihin pikalukot. Lukot kiinnitetään rintaremmin metalliseen lenkkiin.

Ranen joustochambon.

Chambon menee niskan takaa.

Y-rintaremmi heijastinnauhasta.

Oikeastaan Rane ei tarvitsisi minkäänlaisia apuohjia lainkaan, koska se on niin kiltti ja toimiva kaikessa, mitä sen kanssa vain tekeekin. Mutta toisaalta silloin, kun Rane on pidempään tehnyt maastomopon töitä, saattaa muodossa kulkeminen unohtua. Maastossa nimittäin Rane saa vapaasti kulkea niin pitkässä, rennossa muodossa kuin vaan haluaa. Kun sitten pidemmän maastoilujakson jälkeen tehdäänkin töitä kentällä, on kuminen apuohja Ranelle hyvä muistutus siitä, miten päin kuljetaan nätisti. Kuten gramaanit, myös joustochambon on löysä silloin, kun heppa kulkee toivotussa muodossa. Chambon kiristyy, jos hepan pää nousee liian ylös tai heppa venyy liian pitkäksi.

 

Lilyn arabivarusteet.

Ranen käytännöllisten varusteiden jälkeen halusin tehdä jotain koristeellisempaa, joten seuraavaksi otin käsittelyyn tallin arabitamman, Lilyn.

Olin nähnyt upeita kuvia arabihevosten show -riimuista ja kuvien innoittamana tein Lilylle ensin näyttelyriimun. Siinä on säihkettä ja bling blingiä vaikka muille jakaa :-) Riimu on turkoosia strassikoristeista nauhaa ja turparemmi on kultakirjailtua, turkoosia nauhaa. Metalliosat ovat kullanväriset ja lisäksi tein riimuun kulta-turkoosit koristetupsut.

Y-rintaremmin valmistin samasta kultakirjaillusta nauhasta kuin turparemminkin. Rintaremmin nahkaosat ovat aitoa, ruskeaa nahkaa ja ompelin niihin omisteeksi turkooseja strasseja. Metalliset yksityiskohdat ovat kullanväriset. Näissä varusteissa rintaremmi on ainoastaan koriste eli siihen ei ole tarkoitus kiinnittää apuohjia tai mitään muutakaan.

Nahasta punottu riimunnaru.

Arabiriimun bling blingiä.

Riimunnarun punoin aidosta vaaleanruskeasta nahasta. Tämä oli itselleni uusi tapa käyttää nahkaa ja vaati vähän opettelua ennenkuin lopputulos oli riittävän tasainen. Punomalla narusta tulee kauniin pyöreän muotoinen.

Lilyn riimunnarussa on kullanvärinen pikalukko ja lopussa helmikoristeinen tupsu.

Sekä riimu että riimunnaru ovat ainoastaan näyttelykäytössä. Naru on kyllä vahva ja kestäisi hyvin arkikäyttöäkin, mutta kuka voisi kuljetella heppaa tällaisella narulla kurakelissä tai sateessa?

Koska Lilyn varusteet onnistuivat yli odotusten, tein tallin toiselle arabille (Shamrock's Wild Thing ox) samantyyppiset varusteet. Willien varusteisiin onnistuin saamaan vieläkin enemmän säihkettä ja bling blingiä kuin Lilylle.  

Y-rintaremmin yksityiskohta.

Näissä varusteissa on säihkettä.

Y-rintaremmiin kokeilin uutta tekniikkaa. Kiinnitin metallirinkulan alle nahkaläpyskän, joka jatkuu keppiin kiinnittyvänä nahkahihnana. Viimeistelin hihnan liloilla timanteilla, jotka kiinnitin käsin, yksitellen. Lopputulos on mielestäni näyttävämpi kuin pelkkä metallirinkula.

Willien riimunnaru on tehty samoin kuin Lilyllekin: naru on punottu aidosta nahasta ja viimeistelty nahkatupsulla, johon on lisätty violetteja ja hopeisia helmiä. Narun metalliset yksityiskohdat ja pikalukko ovat hopean väriset.

Lähikuva Willien turparemmistä.

Willien turparemmin tekoon meni paljon aikaa. Tein ensin turparemmin yläosan pohjan pehmeästä, aidosta nahasta ja kiinnitin siihen sitten käsin ompelemalla timanttikoristeista nauhaa. Tämän jälkeen tein nahan reunaan rivin reikiä, joihin kiinnitin yksitellen violetit timantit. Turparemmin alaosa on metalliketjua.

Willie ja Lily uusissa varusteissaan.

Viimeistelin Willien riimun tekemällä lopuksi tupsut, joihin lisäsin somisteeksi hopealankaa. 

Arabivarusteiden teko oli niin kivaa, että nyt harmittaa, kun tallissa asuu vain kaksi arabia. Toisaalta Jungle Beast on puoliksi arabi, joten ehkä kuitenkin voisin vielä sille väsätä koristeelliset varusteet. Varastosta löytyisi vaalean vihreitä bling bling -tarvikkeita...

Jatkan myös Lilyn varusteiden parissa, koska siltä puuttuu vielä suitset. Nekin voisivat olla aika koristeelliset, mutta kuitenkin sellaiset, joita voi käyttää :-)