Talvisia mietteitä

Viime aikoina olen puuhastellut myyntiheppojen parissa. Taas kävi niin, että en saanut joulumyyntiin tarpeeksi paljon heposia valmiiksi. Ensi vuonna aloitan ajoissa - tai.. siis... näinhän olen päättänyt joka vuosi näihin aikoihin.

 Myyntiheppojen lisäksi olen ommellut loimia ja tietysti tehnyt niiden parissa erilaisia kokeiluja. Kiinnityksessä kokeilin ensin nahkahihnoja ja solkia. Lopputulos on kaunis, mutta nahkaa on niin ikävä ommella käsin, että muutaman loimen jälkeen luovutin, näpit verillä. Tarranauhakaan ei ole mikään mukavin ommeltava, mutta kuitenkin nahkaa helpompi, joten siirryin kokeiluissani tähän. Totesin, että tarranauhakiinnitys on nätti ja toimiva. Sitä saa eri väreissäkin, joten jokaiseen loimeen löytyy helposti sopiva. Tarralla saa myös toteutettua säätövaran näppärästi. Teen ainakin toistaiseksi loimet tarrakiinnityksellä.

Olen myös siirtynyt valmistamaan heppojen riimut pääosin nahasta. Kesällä tein jo joitain kokeiluja (esim. Tirpan riimun kanssa), mutta nyt olen siirtynyt entistäkin enemmän nahan käyttöön. Osittain siksi, että nahkariimuista tulee niin nättejä, mutta myös siksi, että kävin taas Isku -huonekaluliikkeen tehtaanmyymälässä ja ostin sieltä yli kolme kiloa erivärisiä nahkapaloja - alle kympillä! Nahkariimusta saa tosi näyttävän, kun laittaa turpikseen pörröisen pehmusteen ja ompelee siihen timantteja ja kulkusia :-)

 

Kuumaliimapyssyn kanssa on myös vierähtänyt jokunen tovi. Hankin sellaisen syksyllä Tallinnasta. Aiemmin en ole liimapyssyä omistanut enkä käyttänyt. En vieläkään käytä sitä koskaan hepojen valmistukseen vaan ompelen kaikki osat, koska liimalla ei saa aikaiseksi yhtä kaunista ja kestävää lopputulosta. Sama juttu varusteiden kanssa, en käytä kepulikonsteja niidenkään valmistuksessa. Monesti esim. kepparien otsapannoissa näkee käytettävän liimattuja timantteja - tai jopa tarroja - mutta itse en tällaiseen ryhdy. Hankin aina ommeltavia timantteja ja kiinnitän ne ompelemalla. Kyllä, myös nahkaisiin otsapantoihin vaikka sormet kärsiikin. Eli kaikki bling bling, jota käytän, on aina käsin ommeltu. Sen sijaan ruusukkeiden valmistukseen liimapyssy on mainio apu. Niiden kun ei yleensä tarvitse kestää käyttöä. 

Nyt takaisin varusteiden pariin :-)

Silkinhohtoinen myyntiheppa velboaa ja mohairia

Viimekuisesta Tallinnan shoppailuretkestä on jo vierähtänyt jokunen tovi. Reissun jälkeen aika hupeni kisajärjestelyihin sekä varusteiden tekoon ja valtavaa kangasvuorta oli pakko tyytyä katselemaan sivusta, sormet syyhten. Viimein, kun Halloween -maastoestekisat oli saatu kunnialla päätökseen, pääsin uusien kankaiden kimppuun ja hepan tekoon.

Tallinnasta tarttui mukaan niin montaa erilaista ja toinen toistan kivempaa kangasta, että oli vaikea päättää, mistä aloittaisin. Koska olin viimeksi tehnyt karvaponin, päätin tällä kertaa tarttua vähän vähemmän pörröiseen, silkinhohtoiseen velboaan. Ihanan tuntuinen, vaalean kellanruskea kangas osoittautui liukkautensa johdosta hitusen haasteelliseksi ommeltavaksi. Kun olin aikani taistellut temppuilevan ompelukoneeni kanssa, vaihdoin suosiolla käsinompeluun ja homma alkoi sujua. Kaavaksi olin valinnut pienehkön ponikaavan, joten ompelutyö eteni joutuisasti. Tällä kertaa olin myös tarkkana kankaan suunnan kanssa. Edellisessä pörröheposessa kangas meni sillä tavalla väärin päin, että heppaa silitetään vastakarvaan. Ja jos myötäkarvaan haluaa silitellä, pitää silittää kaulalta nenään päin :-) Nyt olin fiksumpi.

Heposesta tuli suloisen pehmoinen. Jatkoin pehmeää teemaa tekemällä hepan jouhet vaaleasta mohairsekoitelangasta. Ja koska kangas kiiltää kauniisti, lisäsin myös harjaan muutamia sellaisia jouhia, joita koristavat pienet, säihkyvät strassit. Lopuksi tein hepalle tähden ja kuonopilkun. Ta daa :-)

Koska inspiraatiota - ja nahkaa - riitti, tein seuraavaksi hepalle riimun sinisestä, aidosta nahasta. Turparemmiin tein pehmusteen sinisestä pehmofleecestä ja ompelin sitten samasta, tähtikuvioisesta fleecestä hepalle myös loimen. Ja koska inspiraatio ei vieläkään laantunut, tein hepalle vielä valkoisesta nahasta meksikolaiset suitset, joihin käytin pehmusteena samaa sininstä fleeceä kuin muihinkin varusteisiin. Lisäsin suitsiin myös sinisiä timantteja otsapantaan ja turvan päälle. Perussuitsista poiketen näpertelin vielä ohjat letittämällä ja lisäsin kuolaimiin tutit - kaikki tietysti sävy sävyyn :-)


Soma heppa sai värinsä johdosta nimekseen Shamrock's Golden Dream. Harmillisesti Neliapilan talli on kuitenkin niin täynnä, että heppa on pakko laittaa myyntiin. Myyn sen siis 75 euron hintaan kaikkien edellä mainittujen varusteiden kanssa. En laita vielä ilmoitusta Tori.fi -sivuille vaan katson ensin, löytyykö hepalle uusi koti blogin, Instan ja Facebookin kautta.

Tsekkaa myös muut myyntihepat blogin "Myyntihevoset" -sivulta :-)

NYT HEPPA ON MATKUSTANUT UUTEEN KOTIIN :-)

Tilpehööriä Tallinnasta

Pitkän kesän jälkeen paluu arkeen oli sen verran karu, että kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kepparien parissa olen silti touhunnut innokkaasti. Iltojen pimetessä olen viettänyt myös entistä enemmän aikaa käsitöitä tehden.

Hankaluutena on ollut se, että kotikaupungin kangaskaupat on koluttu moneen kertaan ja rakkain tilpehöörikauppani Neppinappi on huikean hyvistä valikoimistaan huolimatta sikäli ikävä shoppailupaikka, että kaikki on siellä kovin kallista. Joka kerran, kun siellä asioin, köyhdyn vähintään parilla kympillä. Jo aiemmin kirjoitinkin siitä, että "bisnekseni" ei varsinaisesti lyö leiville, kun myyn kympillä aidosta nahasta tekemäni timanttikoristeiset suitset, joiden tarvikkeisiin menee kympin verran. No, käteen jää aina tekemisen - ja etenkin ideoinnin - ilo :-)

Syyslomalla toteutin pitkäaikaisen suunnitelmani ja suuntasin nenäni kohti Tallinnaa. Kyseisen kaupungin käsityökaupoista on jo pidempään näkynyt juttuja lehdissä ja netissä. Juttujen mukaan Tallinnassa kangaskaupat ovat suurempia kuin Suomessa, valikoimat ovat runsaammat ja lisäksi hinnat alhaisemmat. Laitoin jo etukäteen muutaman kehutuimman kaupan nimen ja osoitteen muistiin. Ja sitten matkaan :-) Yksi päivä ei olisi riittänyt mihinkään, joten varasin matkaan kolme päivää. Tarkoitus oli tietysti ehtiä tehdä muutakin kuin koluta kaupungin kangaskaupat läpi.

Ensimmäisen päivän vietin Tallinnan vanhassa kaupungissa. Päivä oli sunnuntai, joten kangaskaupat eivät olisi olleet aukikaan. Maanantaina suuntasin shoppailemaan. Olin saanut selville, että Tartu mnt on Tallinnan paras käsityökatu. Sinne siis. Ensimmäiseksi reitilleni osui Kangadzungel (Kangasviidakko) niminen kauppa, jonka valikoimat olivat kerrassaan huikeat. Kaupassa oli kaikkea mahdollista: kankaita, lankoja, nauhoja, piuhoja, timantteja, renkuloita, rinkuloita, lukkoja, solkia... ja vaikka mitä. Näpelöin innoissani kaikkea ja tutkin samalla hintoja. Innostukseni hiipui. Hinnat olivat kutakuinkin Suomen tasolla. Kaupasta olisi kyllä löytynyt monenmoista sellaista, mitä Suomesta ei löydy, mutta korkeiden hintojen takia hillitsin ostohaluni ja jatkoin matkaa.

Samassa talossa, kerrosta ylempänä, oli Kangasviidakon "Outlet" -myymälä. Siellä lähes kaikki oli -75% alakerran myymälän hinnoista. Tutkiskelin kaikkea, mutta lopulta päädyin ostamaan vain kaksi pörrökangasta palalaareista. Molemmista saa 1-2 heppaa ja molemmat kankaat ovat lyhytkarvaista tekoturkista. Hintaa paloille tuli kuitenkin yhteensä yli kymppi eli samalla rahalla olisin saanut Suomestakin vastaavat kankaat.  

Seuraavaksi ryhdyin etsimään samalla kadulla sijaitsevaa Karnaluks -nimistä kangaskauppaa. Nettijutuissa oli varoiteltu, että kyseistä kauppaa on vaikea löytää. Varoittelu ei ole ollut turhaa. Tiesin osoitteen ja kiersin kyseistä taloa kuin kissa kuumaa puuroa, mutta kauppaa ei vain näkynyt. Turhauttavaa. Olin kyllä oikeassa paikassa, mutta missään ei mainittu Karnaluksista mitään. AARRGGH! 

Lopulta päätin jatkaa katua eteenpäin. Loistava päätös. Hetken käveltyäni löytyi houkuttelevan näköinen Abakhan Fabriks -kangaskauppa, joka osoittautui olevan varsinainen keppariharrastajan taivas. Velboaa ja lyhytkarvaisia tekoturkiskankaita löytyi kaikissa mahdollisissa väreissä ja niiden hinta oli alle kympin kilo. Mukaan tarttui kymmentä erilaista hepokangasta - ja lisäksi yhtä seeprakuvioista velboaa. Ostin myös muutamaa erilaista fleecekangasta loimia varten. Lankaosasto oli vähintään yhtä huikea. Sieltä hamstrasin muun muassa erivärisiä mohairlankoja (1-2 euroa / kerä), neonvärisiä pörrölankoja riimunnaruihin (n.1 euro / kerä) ja kahta erilaista heijastinlankaa, jotka Suomessa maksavat melkein kympin kerä, mutta täällä täysin sama lanka maksoi n. 4 euroa.

Tilpehöörivalikoimasta pääni sekosi lopullisesti. Nauhoja ja kaikkea mahdollista bling blingiä sai huikean halvalla. Ostin kaikkea niin paljon, että nyt ei Neppinappiin ole mitään asiaa ainakaan puoleen vuoteen :-)

Kaikkiaan vietin Abakhan -kaupassa useamman tunnin. Seuraavana päivänä tutkin vielä saman ketjun toisen myymälän, joka sijaitsee Pärnu mnt:lla. Tämä on pikkuisen pienempi myymälä, mutta täälläkin mainiot valkoimat monenmoista mielenkiintoista. Pääosin kuitenkin samoja asioita kuin isommassakin kaupassa. Täydensin valikoimiani vielä muutamilla nauhoilla ja langoilla. Varsinaisesti olin etsiskelemässä edullisia pieniä solkia, mutta sellaisia ei löytynyt. 

Kotiin palattuani tutkin hankintojani ja totesin tehneeni hienoja löytöjä. Näillä pärjää pitkään :-) Tallinnaan ei tarvitse vähään aikaan mennä uudestaan, mutta aivan varmasti palaan sinne vielä joskus. Aika monta kauppaa jäi vielä käymättä...

Kesän viimeiset myyntihepat

Pisinkin kesä päättyy joskus. Ensi viikolla Neliapilan tallin väki palaa arkeen ja aikaa heppatouhuihin jää huomattavasti vähemmän. Siksi viimeistelin tänään valmiiksi keskeneräisiä projekteja.

Toinen "kaksosvasikoista" oli suitsia vaille valmis. Tein sille harmaat nahkasuitset, joihin laitoin Hööksin kuolaimet ja punaisia timantteja otsapantaan. Ta daa :-)

Kesällä ostamastani pörrökankaasta tehty polle tarvitsi myös suitset. Lisäksi siltä puuttui keppi. Tälle kaverille tein valkoiset nahkasuitset keltaisilla timanttikoristeilla. Kuolaimiksi laitoin kolmipalakuolaimet.

Talvi on tulossa ja laidunkauden jälkeen tallissa ei kertakaikkiaan ole tilaa, joten molemmat heposet on pakko laittaa myyntiin.

Kuolaimia, kuolaimia

Kuolainten valmistuksessa käytettäviä tarvikkeita

Tänä kesänä olen saanut useita inspiraation puuskia erilaisista aiheista. Tuorein näpertelyhimo kohdistui kuolaimiin. Tein aiemmin kesällä yhdet western -kuolaimet, mutta nyt halusin kokeilla muitakin erikoiskuolaimia.

Yleensä käytän hepoillani valmiita kuolaimia, joita hankin Horzesta ja Hööksistä. Ne ovat tavallisia nivelkuolaimia. Alimman kuvan nivelkuolaimista hopeiset ovat Horzesta ja

Itsetehdyt kolmipalakuolaimet.

kultaiset Hööksistä. Tällaisia perus-kuolaimia on myös helppo tehdä itse: rautalangasta väännetään kehikko, joka sitten päällystetään jesarilla tai alumiiniteipillä. Itse olen mieluiten käyttänyt tässä valmiita metallirenkaita, mutta teoriassa nekin voisi tehdä itse.

 Nyt keksin vielä helpomman ja nopeamman tavan tehdä yksinkertaiset kuolaimet. Käytin edelleen rautalankaa runkona, mutta pujotin sen pitkulaisiin metallihelmiin. Päihin kiinnitin valmiit metallirinkulat. Näin sain aikaiseksi kolmipalakuolaimet. Miksi en ole hoksannut tätä aiemmin?

Tirpan western -kuolaimet

Tein Tirpalle western -kuolaimet samalla menetelmällä eli käytin niihin valmiita metalliosia ja rautalankakehikkoa. Kuolaimista tuli toimivat ja tukevat. Edellisiin western -kuolaimiin en laittanut alas tuollaista "tukea", joka usein on oikeissa kuolaimissa. Näihin laitoin ja se kyllä paransi kuolainten käytettävyyttä huomattavasti. Ehkä lisään tällaisen vielä Fantankin kuolaimiin :-)

Väsäsin myös Pelham-, Olympia- ja Baucherkuolaimet. Olympiakuolaimia (keskimmäiset kuolaimet vasemmalla) voi käyttää joko kaksien ohjien kanssa tai deltaohjan kanssa myös yhdellä ohjalla. Poskihihna kiinnitetään ylimpään
renkaaseen ja ohjat alimpiin. Ohjien

Neliapilan monipuolinen kuolainvalikoima

paikkoja voi vaihdella näppärästi ja vipuvaikutuksen voimakkuus riippuu siitä, mihin renkaisiin ohjat on kiinnitetty. Näissä olympia-kuolaimissa tuon ison renkaan pitäisi olla vieläkin suurempi. Ehkäpä siis teen nämä vielä kerran uusiksi...

 Kuvassa ylimpänä vasemmalla on Pelham -kuolaimet. Ne vaikuttavat vähän samaan tapaan kuin kankikuolaimet, mutta niiden kanssa on mahdollista käyttää myös kaksia ohjia. Tein näihin pelhameihin kaksipalaiset nivel- kuolaimet, mutta usein näissä on myös suora kuolain, joka on tehty joko metallista tai jostain pehmeämmästä materiaalista (kumi, nahka...). Kuolaimissa on jesarilla päällystetty rautalankakehikko ja valmiit metallirenkaat. Laitoin näihin myös ketjun, joka tulee leuan alle. Kepparien kanssa se helpottaa kuolainten pysymistä paikallaan, mutta myös oikeissa pelhameissa on usein vastaava ketju.

 Kuvassa alimpana oikealla on Baucher -kuolaimet. Ne väsäsin metallisista D-renkaista, pyöreistä pikkurinkuloista ja rautalangasta, jonka päällystin jesarilla. Baucher -kuolain on mainio siinä vaiheessa, kun kouluratsastuksessa siirrytään tavallisista kuolaimista kankiin. Nämä vaikuttavat - kankikuolainten tapaan - sekä hepan suuhun että niskaan. Ohjat kiinnitetään isoihin rinkuloihin ja poskihihnat pieniin.


Ja nyt suitsien pariin :-)

Yli kilo aitoa nahkaa

Olen kesän aikana tehnyt paljon varusteita. Nahkavarastot olivat vähissä eikä jäljellä ollut yhtään niin isoa palaa, että saisi tehtyä suitsiin ohjat. Keinonahkaa olisi, mutta koska suunnittelen lännenvarusteiden tekoa uudelle paintilleni (ja barokkisuitsia Pahikselle), tarvitsin aitoa nahkaa.

Suuntasin tänään Iskun tehtaanmyymälään. Sukelsin tynnyriin, joka oli puolillaan toinen toistaan ihanampia nahkapaloja. Kaivoin innolla esiin mustaa, valkoista, saven ruskeaa, vihreää ja sinistä nahkaa. Monet palat olivat valmiiksi juuri sopivan levyisiä suikaleita. Tosi, tosi pitkiä.

Nahkapalojen hinta oli ihan naurettava: 3 € / kg. Ostin nahkaa valtavan kasan ja maksoin kaikesta vain 3,90 €. Näistä saa tehtyä vaikka mitä!

Uusi paint -heppani Shamrock's Shadow of Tears odottaa jo malttamattomana uusia varusteitaan :-)

Kaksosvasikat?

Ehei, vaan Neliapilan uudet paint -hevoset.

Ostin Eurokankaasta jo jokin aika sitten lehmäkuvioista velboaa, kun se vaan näytti niin hienolta. Tällä viikolla otin kankaan esiin, koska haluaisin jatkaa lännen-varusteiden väsäämistä ja tarvitsen tarkoitusta varten uuden lännenhevosen, paintin. Varastojeni kätköistä löytyy paljon erilaisia kankaita, mutta lehmävelboa sopi lännenhevossuunnitelmiini ehdottomasti parhaiten.

Aloitin tekemällä kokonaan uuden kaavan. Halusin lännenheppani kaulasta kaarevan, mutta en ihan niin siroa kuin siinä kaavassa, jolla teen arabit. Hepan profiilista halusin suoran ja päästä vähän ponimaisen, mutta en halunnut käyttää mitään ponikaavoistani (welsh -ponin kaava olisi kyllä saattanut sopia tarkoitukseen). Paintin kaava onnistui suht hyvin. Mutta koskaan kaavaa piirtäessään ei voi täysin varmasti tietää, millainen valmiista hepasta tulee.

Seuraavaksi ryhdyin innoissani sommittelemaan kaavaa kankaalle niin, että  kankaan isot laikut osuvat hepan kaulaan ja pienemmät pilkut sen päähän. Sitten vaan leikkaamaan!

Kun olin saksinut sivukappaleet, huomasin että liika innostus kostautui. Molemmat sivukappaleet nimittäin olivat vasemman-puoleiset eli kappaleiden nenät osoittivat samaan suuntaan. Asiaa ei ollut enää tässä vaiheessa mahdollista korjata muulla keinoin kuin tekemällä myös kaksi oikean-puoleista sivukappaletta ja yksi keskikappale lisää. Näin tein. Ja kas, valmisteilla olikin yllättäin kaksi lännenheppaa :-)

Kun olin ommellut kappaleet yhteen, näytti aivan siltä että Neliapilan talliin olisi tulossa kaksosvasikat. Niin paljon tekeleeni muistuttivat lehmiä. Mutta minäpä en tästä lannistunut vaan ryhdyin reippaasti täyttämään pikku vasikoitani.

Vielä täytettyinäkin uljaat paint -heppani muistuttivat enemmän lehmiä kuin hevosia. Vasta korvien ompelun jälkeen kaverukset pystyi tunnistamaan hevosiksi :-)

Tässä vaiheessa paintit olivat vielä kovin toistensa näköiset, mutta silmät tein erilaisiksi, koska halusin kokeilla herasilmän tekemistä vähän uudella tavalla. Tein myös erilaiset jouhet: herasilmäiselle lyhyemmän, vaalean ratsuharjan ja toiselle hepalle pitkät, moniväriset jouhet. Lopulta heppoihin tulikin yllättävän paljon eri näköä.

Herasilmäinen paint -hevonen on tamma. Se sai nimekseen Shamrock's Shadow of Tears. Se jää Fantan kaveriksi Neliapilan talliin. Toisen kohtalosta en vielä tiedä...

Kuvapostaus: auringonlasku rannalla

Elokuinen auringonlasku ja kaunis järvimaisema houkuttivat Neliapilan väen kuvauksiin. Mukaan pääsi peräti 15 pollea, mutta ihan kaikista en ehtinyt saada onnistuneita otoksia ennenkuin pimeä yllätti.

Aloitin kuvaamalla myynttiin valmistuneet hepat, Shamrock's Rey de la Selvan sekä toistaiseksi vielä nimettömän, ruunikon welsh D -oripojan. 

Ruunikolla orilla on papurikkokuvio.

Welsh D -ori

Shamrock's Rey de la Selva

Tässä vaiheessa valoa riitti vielä hyvin ja kuvaukset etenivät sujuvasti. Kuvattavina seuraavaksi tallin arabit: Peto, Lily ja Willie. Viimeksi mainitut ovat niin hyviä kavereita, että yhteiskuvia tuli otettua useampia :-) 

... Peto

Shamrock's Jungle Beast, eli...

Shamrock's Evangeline

Willie & Lily

Lily & Willie

Shamrock's Wild Thing

Willie kuuta katsomassa

Arabien jälkeen kuvasin Maleena-neitoa, Fantaa, Rosia, Sipeä, Pahista ja Troublemakeria. Kaikki käyttäytyivät kuvauksissa kauniisti. Erityisesti ilahduin siitä, miten rennosti Troublemaker suhtautui vaikka on ollut tallilla vasta niin vähän aikaa ja ehtinyt ennen sitä elellä villiponin elämää :-)

Maleena-neito, varsuli

Fanta on aina niin kuvauksellinen

Tukkajumalatar, Rosi

Sipe

Pahis

Troublemaker

Tässä vaiheessa valo alkoi nopeasti vähentyä. Vaan eipä hätää, kirkasta taivasta ja vettä vasten pystyi vielä ottamaan värikkäitä siluettikuvia :-)

Sain myös ikuistettua auringon viimeiset säteet ennenkuin aurinko laski kokonaan.

Fanta & Willie

Fanta

Sipe

Sipen kanssa nenätysten

Lopulta tuli niin hämärää, että värikkäät kuvat piti unohtaa ja tyytyä pelkkiin siluetteihin.

Välillä mentiin vähän vauhdikkaammin

Ennen tallille palaamista oli vielä hetki aikaa hellyydelle...

Willie <3

Troublemaker