1. Kankaan valinta on tärkeää. Kannattaa valita kangas, joka on sopivasti joustavaa, mutta ei veny liikaa. Willie valmistui Eurokankaasta hankitusta, leopardikuvioisesta kankaasta, joka muistuttaa vähän keinoturkista. Kangas tuntuu käteen samalta kuin oikea hevonen, sileältä ja pehmeältä.
2. Kaavan valmistus on hankala, mutta kiinnostava työvaihe. Teen uuden kaavan melkein jokaiselle hevoselle. Muokkaan vanhoja kaavojani aina sen mukaan, minkä rotuista hepoa ryhdyn valmistamaan. Kaavoja minulla on jo iso kasa: mm. suomenhevosen, shetlanninponin, eestinhevosen, issikan, Newforestinponin, Welsh-ponin, angloarabin, aasin ja ahaltekhinhevosen kaavat. Willien valmistin arabikaavalla, jota olen kehitellyt jo jonkin aikaa. Samalla kaavallakin hepoista tulee eri kankaista eri näköisiä.
3. Kankaan leikkaaminen on tärkeä vaihe. Saumavarojen leveys vaikuttaa paljon siihen, millainen hepasta lopulta tulee. Yleensä harrastan n. 1 cm saumavaroja, mutta vara on pienempi kun teen hepasta kevytrakenteisempaa. Sivupalat leikataan kaksinkertaisesta kankaasta toistensa peilikuviksi ja niitä tarvitaan siis kaksi kappaletta. Lisäksi tarvitaan yksi pitkä suikale (keskikappale), yksi suu ja neljä korvapalaa.4. Palojen kiinnittämisen toisiinsa aloitan niin, että ompelen keskikappaleen ensin kiinni toiseen sivukappaleeseen ja sitten toiseen. En nykyisin enää
harsi paloja ennen ompelua vaan käytän alustavaan kiinnitykseen vain nuppineuloja. Ompelen saumat ompelukoneella. En huolittele reunoja sik sak -ompeleella (tätä ei saa kertoa käsityön opettajalleni), koska saumanvarat ovat sen verran reilut etteivät saumat pääse purkautumaan.5. Kun keskikappale on kiinnitetty molempiin sivukappaleisiin, on vuorossa ehdottomasti hankalin työvaihe: suun tekeminen. Islanninhepat teen ilman suuta, mutta kaikilla muilla on suu. Kaavoihin olen merkinnyt suun paikan valmiiksi ja olen piirtänyt suun kohdan myös kankaisiin, kun olen palat leikannut.
Nyt suu leikataan auki. Keskikappale menee poikki kokonaan ja sivukappaleisiin tulee viillot (suupielet). Tässä täytyy olla tosi tarkkana, jotta suusta ei tule vino. Kun suulle on leikattu paikka, kiinnitetään siihen soikea suukappale. Willien suun tein mustasta kankaasta, mutta yleensä teen suun samasta kankaasta kuin muunkin heposen. Suun ompelu on tosi hankalaa. Teen senkin koneella, mutta joskus suupielten ompelu koneella ei onnistu ja silloin ompelen suupielet käsin.6. Suun ompelun jälkeen hepo käännetään ja
täytetään. Käytän täyttämiseen tavallista vanua. Täytöllä on suuri merkitys siihen, miltä heppa valmiina näyttää ja tuntuu. Täytteen kanssa ei kannata pihtailla, mutta sitä ei myöskään kannata tunkea heppaan liikaa. Tavoitteena on sileä ja möykytön heppa ja jos vaikkapa kangas on liian ohutta tai liian venyvää, on möykyiltä vaikea välttyä. Täytön jälkeen solmin hepan kiinni. 7. Korvat ompelen ensin koneella. Molempiin korviin tulee etukappale ja takakappale. Joskus laitan korviin täytteeksi vähän vanua, joskus en. Riippuu, miten kangas käyttäytyy. Willien korviin tein
etuosat mustasta kankaasta, koska pilkullinen korvan sisäpuoli olisi ollut vähän outo. Täytettä en tällä kertaa laittanut, koska kangas on aika paksua ja korvat pysyvät pystyssä ilman täytettäkin. Timi -aasin korviin pujotin myös rautalankaa, koska korvat lerpsuivat liikaa. Ompelen korvat paikalleen käsin. Tässä on tärkeää katsoa, etteivät korvat mene liian taakse eivätkä liian eteenkään. Nyt heppa alkaa jo muotoutua...8. Korvien jälkeen valmistan silmät ja sieraimet sekä mahdollisen merkin. Näihin kaikkiin käytän mustaa tai valkoista huopaa. En tee koskaan kahta kertaa
täysin samanlaisia silmiä, sieraimia tai merkkejä vaan jokainen hepo saa juuri itselleen sopivat, ainutlaatuiset silmät ja merkit. Kiinnitän nämä kaikki käsin ompelemalla. Jotkut keppihevosen tekijät kiinnittävät silmät, sieraimet ja merkit (kuuma)liimalla, mutta mielestäni ompelu on siistimpi tapa. Saumat eivät jää repsottamaan, kun ompelee huolellisesti.9. Viimeistelen silmät tekemällä niihin valkoisen valopilkun kynsilakalla. Se on siistimpi ja mielestäni myös kauniimpi tapa kuin tehdä ne erillisestä kankaasta, nahasta tai paperista.
10. Lopuksi kiinnitän hepalle jouhet. Ne voi ommella joko yksi kerrallaan tai tupsuissa. Willien harjan tein tupsuissa eli ompelin ensin (käsin) pistot, joihin kiinnitin jouhet solmimalla. Langan paksuudesta ja pistojen pituudesta riippuu, miten tuuhea harja hepalle tulee. Shettiksille ja issikoille teen kaksi riviä ompeleita vierekkäin eli niille tulee tuplapaksu harja.
11. Keppimateriaalin hankin puutavaraliikkeestä. Se on samaa ainetta, josta tehdään haravan varsia. Kiinnitän kepin huolellisesti ensin rautalangalla ja sitten jesarilla (ilmastointiteipillä). Lopuksi päällystän kiinnityskohdan hepan kankaasta leikatulla suikaleella.
Ta daa - heppa on valmis :-)
Tosi hyvä ohje ja vihdoin löysin ohjeen, jossa kerrotaan, että millä ompeleella pitää ommella keppari, sillä missään en löytänyt, että millä ompelilla koneella ommeltu keppari ommellaan. Huh, pitkä kommentti. Ps. Oot tosi taitava <3
VastaaPoista