Tummennosten kehittelyä ja kimo myyntiheppa

Viimeaikoina olen keskittynyt hiomaan taitojani erilaisten kokeilujen parissa. Niistä suurin osa on liittynyt hevosten varusteisiin, mutta nyt päätin keskittyä varsinaisen hepan valmistukseen liittyvään tärkeään asiaan - tummennoksiin. 

Olen joskus ensimmäisten keppareideni kanssa kokeillut tummennosten tekemistä  (Tessa, Trisse, Alvin), mutta luovuin niiden tekemisestä kokonaan pitkäksi aikaa, koska en ollut lopputoloksiin täysin tyytyväinen. Nyt paneuduin asiaan huolella.

Kankaaseen voi piirtää esimerkiksi pastelliliiduilla (saa taideliikkeistä), hiilellä tai vaikkapa luomiväreillä. Näissä kaikissa pulmana on, että väri ei kiinnity pysyvästi. Erilaisia fiksatiiveilla (spray -tyyppisiä kiinnitysaineita) asiaa voi parantaa, mutta mielestäni tulos ei sittenkään ole riittävän kestävä. Omat hevoseni eivät ole pelkkiä koriste-esineitä vaan valmistettu käyttöä varten. Siksi tummennosten on kestättävä harjaamista ja sadekuuroja. Hylkäsinkin nämä vaihtoehdot oitis.

Erilaiset tussit sekä öljy-/akryylipohjaiset värit ja maalit ovat kestäviä ja kiinnittyvät kankaaseen pysyvästi, mutta näissä pulmana on häivytys. Tai pikemminkin sen puute. Tummennoksista tulee nimittäin näillä väreillä liian tarkkarajaisia eikä häivytys onnistu, koska näissä kaikissa on niin paljon pigmenttiä. Kepparissa tavoitteena on mahdollisimman aito vaikutelma, joten häivytyksen on onnistuttava. Hylkäsin siis myös kaikki edellä mainitut liikaa pigmenttiä sisältävät ja öljypohjaiset värit.
 
Päädyin lopulta tekemään tummennokset kangasväreillä. Niillä lopputulos on pysyvä ja pigmentin määrää voi säädellä, joten häivytyksetkin onnistuvat.

Hankin harmaata, mustaa, ruskeaa ja pinkkiä kangasväriä. Harjoittelin niillä  ensin kangastilkkuihin ja kun tulos näytti hyvältä, ompelin vaalean harmaasta kankaasta hepan, josta ryhdyin tekemään kimoa. 

Tein ensin harmaalla ja mustalla värillä hevosen silmien ja suun ympärille tummennokset, jotka häivytin huolellisesti. Sitten maalailin samoilla väreillä hepan kaulaan papurikkokuvion. Tässäkin työstin kuvioita niin pitkään, että sain värien rajat liukumaan toisiinsa mahdollisimman tasaisesti. Lopuksi ompelin heposelle pitkän, valkoisen piirron, jonka maalasin turvan alueelta vaalean pinkiksi. 

Kuivuttuaan kangasvärit vaalenivat vähän, mutta ne erottuvat kuitenkin paremmin kuin näissä kuvissa. Erityisen hyvin onnistui mielestäni hepan turpa. Ensi kerralla lisään kuitenkin väriä rohkeammin.

Koska Neliapilan tallissa on tällä hetkellä 30 heppaa (kaikki tallin omia kasvatteja eli itse tehtyjä), on tämä heppa myynnissä.
Valmiina hepo osoittautui pojaksi, joten hänestä tuli ruuna. En tällä kertaa tavoitellut ulkonäöllisesti mitään tiettyä rotua, mutta siron rakenteensa ja värinsä puolesta ruuna näyttää andalusialaiselta. Nimekseen hän sai Shamrock's Rey de la Selva.

Tummennosten tekemisessä kehittyy yritysten, erehdysten ja kokeilujen kautta. Monet keppariharrastajat pitävät ammattisalaisuutenaan, millä menetelmillä ja aineilla heppojaan maalailevat. Menetelmiä on monia ja varmasti hyvään lopputulokseen pääsee eri konsteilla. Kangasvärit osoittautuivat yhdeksi toimivaksi menetelmäksi. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: keppihevosen kuvioinnissa avainsana on huolellisuus. Mitä enemmän käyttää aikaa huolellisiin häivytyksiin, sitä parempi on lopputulos.

Menestystä kokeiluihin :-)