Kisakuulumisia

Maanantaina eräs tuttavani piti estekisat, joihin päätin sitten ilmoittautua. Ilmoittauduin jokaiseen luokkaan pienen osallistujapulan vuoksi. Kisat menivätkin sitten oikein kivasti, ja kyllä ratsukoita ihan mukava määrä oli. Radalla oli sarja, okseri, vesieste ja tiukasti lähestyttävä este. Sarja hypättiin kahdesti. Jokaisessa kahdeksassa luokassa oli sama rata, joten ei ollut vaaraa unohtaa esteiden järjestystä. Lisäksi pidettiin korkeushyppy

No niin, siirrytäänpä Neliapilan kisasuorituksiin! Ensimmäiseen luokkaan (30-40 tyyli) osallistuin Rosilla, tallin uudella tinkertammalla. Olin yön ajan pitänyt sen harjaa letillä, jonka seurauksena se oli kisapäivänä suloisen kiharainen. Luokka menikin loistavasti, koska Rosin ei tarvinnut tehdä tiukkoja kurveja, tyyliluokassa kun oltiin. Tamma käyttäytyi esimerkillisesti kisa-alueella, ehkäpä parhaiten mukana olleista hevosista. Rata menikin niin hyvin, että meille tupsahti toinen sija ja sievä ruusuke.

Toisena oli 30-40 aika, johon osallistuin Trupella. Poni on edistynyt niin kovaa vauhtia, että halusin koettaa sen mainioita hyppytaitoja vaihteeksi kisaradalla - mutta poni oli eri mieltä. Verryttelyssä se pukitteli ja riehui, ja kun meidän vuoromme tuli, se kiristyi kuin vieteri. Tervehdimme tuomaria, kellon pirinä kuului ja Truppe syöksyi matkaan kuin tykinkuula. Yritin hallita ponia parhaani mukaan, mutta se kiemurteli ympäriinsä pukitellen villisti. Ei se esteitä kieltänyt tai pudottanut - ehei, Truppe ei tee sellaista - mutta pieni poni oli lähes mahdoton pitää kurissa. Lopulta päädyimme sarjan jälkeen maaliin, ja pääsin jäähdyttelemään oria. Kuten varmaan jo arvasitte, ei siitä luokasta palkintoa herunut. Minun täytyy näköjään jatkaa rauhassa Trupen treenausta vielä pari kuukautta ennen seuraavia kisoja.

Sitten vuorossa oli toinen tyyliluokka, 40-50 cm. Osallistuin siihenkin Rosilla. Onnistuimme mainiosti, vaikka yksi laukanvaihto oli hiukan kömpelö. Saimmekin siitä kolmannen sijan ruusukkeen. Seuraavassa luokassa ratsastin Sipellä. Siltä sujuivat helposti 40-50 cm esteet, mutta nopeutta ei ilmeisesti ollut tarpeeksi, joten emme saaneet ruusuketta. 50-60 cm:n luokan ratsastin Cuppiksella, mutta emme sijoittuneet yhden pudotuksen takia.

Sen jälkeen alkoivat esteet jo kohota yli kuusikymmensenttisiksi, joten oli aika ottaa luottokorttini esiin - Willie. Oriin mielestä verryttely ei kuitenkaan ollut kyllin hyvä, joten se oli radalla jännittynyt. Siitä radasta meitä ei palkittu, mutta kun esteet nousivat vielä kymmellä sentillä, Willie oli kuin toinen hevonen. Se oli oma itsensä - kaahaava ja villi arabiori! Sijoituimme luokassa kolmanneksi, ja olimme molemmat tyytyväisiä. 

Ennen kuin huomasimmekaan, alkoi seuraava luokka. 80-90 cm. Olin aiemmin miettinyt, kannattaako minun oikeastaan mennä siihen luokkaan, mutta sijoitus edellisessä luokassa rohkaisi minut tekemään suoritukseni. Meidän vuoromme oli ensimmäisenä, joten lähdimme matkaan. Hyppäsimme ensimmäiset neljä estettä ilman pudotuksia, mutta viides este oli melkein metrin mittainen, leveä okseri. Ennen sitä täytyi tehdä tiukka kurvi päästäkseen yli. Lähestyimme estettä, lähdimme hyppyyn, ja... Laskeuduimme maahan! Ilman pudonneita puomeja! Naamani loisti kuin naantalin aurinko, mutta hetken häiriö koitui seuraavan esteen pudotukseen. En kuitenkaan luovuttanut, vaan otin loppukirin viimeiselle esteelle, ja ylitimme sen onnistuneesti. Kiisimme maaliin saaden mojovat aplodit. Taputtelin uljaan ratsuni kaulaa tomerasti hymyillen. Selvisimme siitä! Ei yksi pudotus haittaa - sitä paitsi, kaikki muut osallistujat pudottivat okserin! En ollut niinkään keskittynyt vauhtiin siellä suurten esteiden seassa, joten sijoituksemme oli kolmas. Hyvän mielen lisäksi saimme suuren, hienon ruusukkeen.

Viimeisenä oli vielä korkeushyppy, mutta se ei ole välttämättä lajimme. Lauman johtajaoriina Willie on nimittäin tottunut tekemään kaiken ensimmäisenä - ja nyt se jotui menemään jonossa muiden perässä. Sen takia emme sijoittuneet, mutta pääsimme kuitenkin sataan senttimetriin asti, ennen kuin ratsuni hermot pettivät. Lopuksi napsin pari kuvaa ja taluttelin hevosiani mukaan ottamillani riimuilla. Pian kuljetusauto jo saapuikin, ja hyvästelin kisapaikan. Seuraavia kisoja odotellessa!