Kesän viimeiset myyntihepat

Pisinkin kesä päättyy joskus. Ensi viikolla Neliapilan tallin väki palaa arkeen ja aikaa heppatouhuihin jää huomattavasti vähemmän. Siksi viimeistelin tänään valmiiksi keskeneräisiä projekteja.

Toinen "kaksosvasikoista" oli suitsia vaille valmis. Tein sille harmaat nahkasuitset, joihin laitoin Hööksin kuolaimet ja punaisia timantteja otsapantaan. Ta daa :-)

Kesällä ostamastani pörrökankaasta tehty polle tarvitsi myös suitset. Lisäksi siltä puuttui keppi. Tälle kaverille tein valkoiset nahkasuitset keltaisilla timanttikoristeilla. Kuolaimiksi laitoin kolmipalakuolaimet.

Talvi on tulossa ja laidunkauden jälkeen tallissa ei kertakaikkiaan ole tilaa, joten molemmat heposet on pakko laittaa myyntiin.

Kuolaimia, kuolaimia

Kuolainten valmistuksessa käytettäviä tarvikkeita

Tänä kesänä olen saanut useita inspiraation puuskia erilaisista aiheista. Tuorein näpertelyhimo kohdistui kuolaimiin. Tein aiemmin kesällä yhdet western -kuolaimet, mutta nyt halusin kokeilla muitakin erikoiskuolaimia.

Yleensä käytän hepoillani valmiita kuolaimia, joita hankin Horzesta ja Hööksistä. Ne ovat tavallisia nivelkuolaimia. Alimman kuvan nivelkuolaimista hopeiset ovat Horzesta ja

Itsetehdyt kolmipalakuolaimet.

kultaiset Hööksistä. Tällaisia perus-kuolaimia on myös helppo tehdä itse: rautalangasta väännetään kehikko, joka sitten päällystetään jesarilla tai alumiiniteipillä. Itse olen mieluiten käyttänyt tässä valmiita metallirenkaita, mutta teoriassa nekin voisi tehdä itse.

 Nyt keksin vielä helpomman ja nopeamman tavan tehdä yksinkertaiset kuolaimet. Käytin edelleen rautalankaa runkona, mutta pujotin sen pitkulaisiin metallihelmiin. Päihin kiinnitin valmiit metallirinkulat. Näin sain aikaiseksi kolmipalakuolaimet. Miksi en ole hoksannut tätä aiemmin?

Tirpan western -kuolaimet

Tein Tirpalle western -kuolaimet samalla menetelmällä eli käytin niihin valmiita metalliosia ja rautalankakehikkoa. Kuolaimista tuli toimivat ja tukevat. Edellisiin western -kuolaimiin en laittanut alas tuollaista "tukea", joka usein on oikeissa kuolaimissa. Näihin laitoin ja se kyllä paransi kuolainten käytettävyyttä huomattavasti. Ehkä lisään tällaisen vielä Fantankin kuolaimiin :-)

Väsäsin myös Pelham-, Olympia- ja Baucherkuolaimet. Olympiakuolaimia (keskimmäiset kuolaimet vasemmalla) voi käyttää joko kaksien ohjien kanssa tai deltaohjan kanssa myös yhdellä ohjalla. Poskihihna kiinnitetään ylimpään
renkaaseen ja ohjat alimpiin. Ohjien

Neliapilan monipuolinen kuolainvalikoima

paikkoja voi vaihdella näppärästi ja vipuvaikutuksen voimakkuus riippuu siitä, mihin renkaisiin ohjat on kiinnitetty. Näissä olympia-kuolaimissa tuon ison renkaan pitäisi olla vieläkin suurempi. Ehkäpä siis teen nämä vielä kerran uusiksi...

 Kuvassa ylimpänä vasemmalla on Pelham -kuolaimet. Ne vaikuttavat vähän samaan tapaan kuin kankikuolaimet, mutta niiden kanssa on mahdollista käyttää myös kaksia ohjia. Tein näihin pelhameihin kaksipalaiset nivel- kuolaimet, mutta usein näissä on myös suora kuolain, joka on tehty joko metallista tai jostain pehmeämmästä materiaalista (kumi, nahka...). Kuolaimissa on jesarilla päällystetty rautalankakehikko ja valmiit metallirenkaat. Laitoin näihin myös ketjun, joka tulee leuan alle. Kepparien kanssa se helpottaa kuolainten pysymistä paikallaan, mutta myös oikeissa pelhameissa on usein vastaava ketju.

 Kuvassa alimpana oikealla on Baucher -kuolaimet. Ne väsäsin metallisista D-renkaista, pyöreistä pikkurinkuloista ja rautalangasta, jonka päällystin jesarilla. Baucher -kuolain on mainio siinä vaiheessa, kun kouluratsastuksessa siirrytään tavallisista kuolaimista kankiin. Nämä vaikuttavat - kankikuolainten tapaan - sekä hepan suuhun että niskaan. Ohjat kiinnitetään isoihin rinkuloihin ja poskihihnat pieniin.


Ja nyt suitsien pariin :-)

Yli kilo aitoa nahkaa

Olen kesän aikana tehnyt paljon varusteita. Nahkavarastot olivat vähissä eikä jäljellä ollut yhtään niin isoa palaa, että saisi tehtyä suitsiin ohjat. Keinonahkaa olisi, mutta koska suunnittelen lännenvarusteiden tekoa uudelle paintilleni (ja barokkisuitsia Pahikselle), tarvitsin aitoa nahkaa.

Suuntasin tänään Iskun tehtaanmyymälään. Sukelsin tynnyriin, joka oli puolillaan toinen toistaan ihanampia nahkapaloja. Kaivoin innolla esiin mustaa, valkoista, saven ruskeaa, vihreää ja sinistä nahkaa. Monet palat olivat valmiiksi juuri sopivan levyisiä suikaleita. Tosi, tosi pitkiä.

Nahkapalojen hinta oli ihan naurettava: 3 € / kg. Ostin nahkaa valtavan kasan ja maksoin kaikesta vain 3,90 €. Näistä saa tehtyä vaikka mitä!

Uusi paint -heppani Shamrock's Shadow of Tears odottaa jo malttamattomana uusia varusteitaan :-)

Kaksosvasikat?

Ehei, vaan Neliapilan uudet paint -hevoset.

Ostin Eurokankaasta jo jokin aika sitten lehmäkuvioista velboaa, kun se vaan näytti niin hienolta. Tällä viikolla otin kankaan esiin, koska haluaisin jatkaa lännen-varusteiden väsäämistä ja tarvitsen tarkoitusta varten uuden lännenhevosen, paintin. Varastojeni kätköistä löytyy paljon erilaisia kankaita, mutta lehmävelboa sopi lännenhevossuunnitelmiini ehdottomasti parhaiten.

Aloitin tekemällä kokonaan uuden kaavan. Halusin lännenheppani kaulasta kaarevan, mutta en ihan niin siroa kuin siinä kaavassa, jolla teen arabit. Hepan profiilista halusin suoran ja päästä vähän ponimaisen, mutta en halunnut käyttää mitään ponikaavoistani (welsh -ponin kaava olisi kyllä saattanut sopia tarkoitukseen). Paintin kaava onnistui suht hyvin. Mutta koskaan kaavaa piirtäessään ei voi täysin varmasti tietää, millainen valmiista hepasta tulee.

Seuraavaksi ryhdyin innoissani sommittelemaan kaavaa kankaalle niin, että  kankaan isot laikut osuvat hepan kaulaan ja pienemmät pilkut sen päähän. Sitten vaan leikkaamaan!

Kun olin saksinut sivukappaleet, huomasin että liika innostus kostautui. Molemmat sivukappaleet nimittäin olivat vasemman-puoleiset eli kappaleiden nenät osoittivat samaan suuntaan. Asiaa ei ollut enää tässä vaiheessa mahdollista korjata muulla keinoin kuin tekemällä myös kaksi oikean-puoleista sivukappaletta ja yksi keskikappale lisää. Näin tein. Ja kas, valmisteilla olikin yllättäin kaksi lännenheppaa :-)

Kun olin ommellut kappaleet yhteen, näytti aivan siltä että Neliapilan talliin olisi tulossa kaksosvasikat. Niin paljon tekeleeni muistuttivat lehmiä. Mutta minäpä en tästä lannistunut vaan ryhdyin reippaasti täyttämään pikku vasikoitani.

Vielä täytettyinäkin uljaat paint -heppani muistuttivat enemmän lehmiä kuin hevosia. Vasta korvien ompelun jälkeen kaverukset pystyi tunnistamaan hevosiksi :-)

Tässä vaiheessa paintit olivat vielä kovin toistensa näköiset, mutta silmät tein erilaisiksi, koska halusin kokeilla herasilmän tekemistä vähän uudella tavalla. Tein myös erilaiset jouhet: herasilmäiselle lyhyemmän, vaalean ratsuharjan ja toiselle hepalle pitkät, moniväriset jouhet. Lopulta heppoihin tulikin yllättävän paljon eri näköä.

Herasilmäinen paint -hevonen on tamma. Se sai nimekseen Shamrock's Shadow of Tears. Se jää Fantan kaveriksi Neliapilan talliin. Toisen kohtalosta en vielä tiedä...

Kuvapostaus: auringonlasku rannalla

Elokuinen auringonlasku ja kaunis järvimaisema houkuttivat Neliapilan väen kuvauksiin. Mukaan pääsi peräti 15 pollea, mutta ihan kaikista en ehtinyt saada onnistuneita otoksia ennenkuin pimeä yllätti.

Aloitin kuvaamalla myynttiin valmistuneet hepat, Shamrock's Rey de la Selvan sekä toistaiseksi vielä nimettömän, ruunikon welsh D -oripojan. 

Ruunikolla orilla on papurikkokuvio.

Welsh D -ori

Shamrock's Rey de la Selva

Tässä vaiheessa valoa riitti vielä hyvin ja kuvaukset etenivät sujuvasti. Kuvattavina seuraavaksi tallin arabit: Peto, Lily ja Willie. Viimeksi mainitut ovat niin hyviä kavereita, että yhteiskuvia tuli otettua useampia :-) 

... Peto

Shamrock's Jungle Beast, eli...

Shamrock's Evangeline

Willie & Lily

Lily & Willie

Shamrock's Wild Thing

Willie kuuta katsomassa

Arabien jälkeen kuvasin Maleena-neitoa, Fantaa, Rosia, Sipeä, Pahista ja Troublemakeria. Kaikki käyttäytyivät kuvauksissa kauniisti. Erityisesti ilahduin siitä, miten rennosti Troublemaker suhtautui vaikka on ollut tallilla vasta niin vähän aikaa ja ehtinyt ennen sitä elellä villiponin elämää :-)

Maleena-neito, varsuli

Fanta on aina niin kuvauksellinen

Tukkajumalatar, Rosi

Sipe

Pahis

Troublemaker

Tässä vaiheessa valo alkoi nopeasti vähentyä. Vaan eipä hätää, kirkasta taivasta ja vettä vasten pystyi vielä ottamaan värikkäitä siluettikuvia :-)

Sain myös ikuistettua auringon viimeiset säteet ennenkuin aurinko laski kokonaan.

Fanta & Willie

Fanta

Sipe

Sipen kanssa nenätysten

Lopulta tuli niin hämärää, että värikkäät kuvat piti unohtaa ja tyytyä pelkkiin siluetteihin.

Välillä mentiin vähän vauhdikkaammin

Ennen tallille palaamista oli vielä hetki aikaa hellyydelle...

Willie <3

Troublemaker

Lisää tummennoksia

Jatkoin tummennosten parissa kokeilemalla, miten värit toimivat erilaisille kankaille. Nyt valitsin kankaaksi huovutetun, ruskean villakankaan. 

Testailin taas ensin värejä tilkkuihin ja kun totesin kankaan toimivaksi, ompelin siitä hepan. Sitten maalailin sille papurikkokuvion ja tummennokset turpaan sekä silmien ympärille käyttäen mustaa ja ruskeaa väriä. Halusin heposelle pinkit sieraimet, joten tein sille ison, valkoisen merkin. Lisäksi maalasin hepalle vaaleanpunaisen turvan alaosan. 

Jostain syystä papurikkokuviointi ja turvan väritys eivät kuvissa erotu kunnolla. Livenä lopputulos näyttää paremmalta. Joka tapauksessa villakankaalle maalattaessa värit toimivat hyvin ja niiden häivytys oli helppoa (helpompaa kuin edellisen, kimon hepan kanssa). Ainoa ongelma tällä kertaa oli se, että kangas imaisi väriä niin reilusti, että oli lopulta aika kosteaa. Kuivumiseen meni koko seuraava päivä :-)
 
Hepasta tuli soma ruunikko. Ja tässäkin tapauksessa hepo on laitettava myyntiin, koska Neliapilan tallissa hirnuu jo 30 pollea. Ulkonäön perusteella hepan roduksi määrittyi Welsh D ja se on ori. Nimeä ei ole vielä mietitty, joten uusi omistaja saa aikanaan nimetä heposen mielensä mukaan - kunhan alkuosassa on tallin kasvattajanimi, Shamrock's. 

Hepalle valmistui myös suitset valkoisesta nahasta. Niissä on solkikiinnitys ja ohjissa pikalukot. Otsapanta on muotoiltu ja sitä koristavat keltaiset timantit.

Lisätietoja löytyy myyntihepat -sivulta.

Tummennosten kehittelyä ja kimo myyntiheppa

Viimeaikoina olen keskittynyt hiomaan taitojani erilaisten kokeilujen parissa. Niistä suurin osa on liittynyt hevosten varusteisiin, mutta nyt päätin keskittyä varsinaisen hepan valmistukseen liittyvään tärkeään asiaan - tummennoksiin. 

Olen joskus ensimmäisten keppareideni kanssa kokeillut tummennosten tekemistä  (Tessa, Trisse, Alvin), mutta luovuin niiden tekemisestä kokonaan pitkäksi aikaa, koska en ollut lopputoloksiin täysin tyytyväinen. Nyt paneuduin asiaan huolella.

Kankaaseen voi piirtää esimerkiksi pastelliliiduilla (saa taideliikkeistä), hiilellä tai vaikkapa luomiväreillä. Näissä kaikissa pulmana on, että väri ei kiinnity pysyvästi. Erilaisia fiksatiiveilla (spray -tyyppisiä kiinnitysaineita) asiaa voi parantaa, mutta mielestäni tulos ei sittenkään ole riittävän kestävä. Omat hevoseni eivät ole pelkkiä koriste-esineitä vaan valmistettu käyttöä varten. Siksi tummennosten on kestättävä harjaamista ja sadekuuroja. Hylkäsinkin nämä vaihtoehdot oitis.

Erilaiset tussit sekä öljy-/akryylipohjaiset värit ja maalit ovat kestäviä ja kiinnittyvät kankaaseen pysyvästi, mutta näissä pulmana on häivytys. Tai pikemminkin sen puute. Tummennoksista tulee nimittäin näillä väreillä liian tarkkarajaisia eikä häivytys onnistu, koska näissä kaikissa on niin paljon pigmenttiä. Kepparissa tavoitteena on mahdollisimman aito vaikutelma, joten häivytyksen on onnistuttava. Hylkäsin siis myös kaikki edellä mainitut liikaa pigmenttiä sisältävät ja öljypohjaiset värit.
 
Päädyin lopulta tekemään tummennokset kangasväreillä. Niillä lopputulos on pysyvä ja pigmentin määrää voi säädellä, joten häivytyksetkin onnistuvat.

Hankin harmaata, mustaa, ruskeaa ja pinkkiä kangasväriä. Harjoittelin niillä  ensin kangastilkkuihin ja kun tulos näytti hyvältä, ompelin vaalean harmaasta kankaasta hepan, josta ryhdyin tekemään kimoa. 

Tein ensin harmaalla ja mustalla värillä hevosen silmien ja suun ympärille tummennokset, jotka häivytin huolellisesti. Sitten maalailin samoilla väreillä hepan kaulaan papurikkokuvion. Tässäkin työstin kuvioita niin pitkään, että sain värien rajat liukumaan toisiinsa mahdollisimman tasaisesti. Lopuksi ompelin heposelle pitkän, valkoisen piirron, jonka maalasin turvan alueelta vaalean pinkiksi. 

Kuivuttuaan kangasvärit vaalenivat vähän, mutta ne erottuvat kuitenkin paremmin kuin näissä kuvissa. Erityisen hyvin onnistui mielestäni hepan turpa. Ensi kerralla lisään kuitenkin väriä rohkeammin.

Koska Neliapilan tallissa on tällä hetkellä 30 heppaa (kaikki tallin omia kasvatteja eli itse tehtyjä), on tämä heppa myynnissä.
Valmiina hepo osoittautui pojaksi, joten hänestä tuli ruuna. En tällä kertaa tavoitellut ulkonäöllisesti mitään tiettyä rotua, mutta siron rakenteensa ja värinsä puolesta ruuna näyttää andalusialaiselta. Nimekseen hän sai Shamrock's Rey de la Selva.

Tummennosten tekemisessä kehittyy yritysten, erehdysten ja kokeilujen kautta. Monet keppariharrastajat pitävät ammattisalaisuutenaan, millä menetelmillä ja aineilla heppojaan maalailevat. Menetelmiä on monia ja varmasti hyvään lopputulokseen pääsee eri konsteilla. Kangasvärit osoittautuivat yhdeksi toimivaksi menetelmäksi. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: keppihevosen kuvioinnissa avainsana on huolellisuus. Mitä enemmän käyttää aikaa huolellisiin häivytyksiin, sitä parempi on lopputulos.

Menestystä kokeiluihin :-)